Hei vaan kaikille!

Nimeni on siis Alma, ja ensi lukuvuoden vietän Etelä-Carolinassa vaihto-oppilaana. Siinä taisi olla ne tärkeimmät.

No, mutta... vaihtariblogi on siis kyseessä, eli seuraavat 11 kuukautta aion kirjoitella kokemuksistani USA:ssa. Matkaan lähden kolmen viikon päästä melko pienen tamperelaisen vaihtarijärjestön kautta. Up Education on ollut todella toimiva järjestö, ja suosittelisin sitä kenelle tahansa vaihtoon lähtevälle.

Tämän koko blogin aloittaminen osoittautui lopulta harvinaisen vaikeaksi, joten olen siirtänyt aloittamista aina eteenpäin ja eteenpäin. Ajatus blogista syntyi jo tammikuussa. Mihin katosivat ne kuusi kuukautta... No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuka, mitä, hä?

Tämän ensimmäisen postauksen tekeminen tuntuu melko mielenkiintoiselta, koska en todellakaan tiedä, mistä aloittaa. En ole vieläkään sisäistänyt, että olen oikeasti lähdössä vaihtoon, vaikka jo nyt kokemistani asioista riittäisi materiaalia muutamaan romaaniin. Hyvä alku voisi olla vastaaminen kysymyksiin kuka, mitä, minne ja miksi.

Eli siis, olen lukiolainen ja kotoisin n. 85 tuhannen asukkaan rannikkokaupungista Porista. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, kaksi koiraa ja kaksi marsua. Harrastuksiani ovat viulun- ja pianonsoitto sekä valokuvaus. Vapaa-aikaani kuuluvat rikossarjat, elokuvat, piirtäminen ja musiikin kuuntelu, eli melko taiteellisella puolella seilataan. Koulussa kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Yläasteella tuli opiskeltua englantia, ruotsia ja saksaa. Nyt lukion ensimmäisen vuoden jälkeen osaan jo venäjää sekä espanjan alkeet.

Päädyin siis kirjoittamaan blogia, koska olen lähdössä vaihtoon USA:n. Ajatus vaihtoon lähtemisestä syntyi jo yläasteen englannintunneilla, mutta aloin ajattelemaan asiaa vakavasti vasta viime kesänä. Ensimmäisenä sovittiin haastattelu ja siitä se homma sitten lähti pyörimään.

Sijoitustiedot tulivat huhtikuun puolessa välissä ja nyt minua odottaa kolmihenkinen perhe kahden koiran kanssa kaupungissa nimeltä Summerville.

Ajatuksia...

Kesätyöt loppuivat edellispäivänä. Sen kuuden viikon aikana työhön mukavassa työporukassa tottui, ja sen loppuminen aiheutti pienen järkytyksen. Kun kävelin työpaikan rappuset viimeistä kertaa alas, tajusin, kuinka lähellä USA:n lähtöni oikeasti on.

Olo on kummallinen, koska en oikeastaan osaa sanoa, millainen fiilis minulla on. Jännitystä ei vielä tunnu olevan ilmassa, mutta kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä 24/7.

Mitä odotan eniten vaihtoon lähtemisessä?

Tietysti eniten odotan isäntäperheeni tapaamista ensimmäistä kertaa. Toinen asia, mitä odotan, on tietysti koulun alkaminen sekä kaikki siihen liittyvät jutut. Odotan myös yhdysvaltalaiseen viihdekulttuuriin tutustumista. Erityisesti haluan tietää, miten yhdysvaltalaiset suhtautuvat erilaisiin elokuviin, TV-sarjoihin, kirjoihin ja muuhun sellaiseen.

Paperibyrokratiasta

Koko vaihtoonlähtöprosessi alkoi todella jo viime vuoden heinäkuussa. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut lukematon määrä paperitöitä. On ollut lääkärintodistuksia, koulutodistuksia, lomakkeita ja muuta täytettävää ja allekirjoitettavaa. Jokaisesta todistuksesta englanninkielen opettajan lausuntoon on vaadittu skannaukset. Kotona on taisteltu papereiden kanssa niin paljon kuin sielu sietää ja vähän enemmänkin.

Seuraava vaihe taitaakin olla pakkaaminen ja muutaman Suomi-tuliaisen osto isäntäperheelle. Ei muuta kuin takki päälle, ulos Suomen kesään ja ostoksille...