From Pori to Summerville

I have now spent exactly two months in North America. I can't say anything sensible about my thoughts, but the one thing I know is that the time is flying by. In return, however, I can say that I have already seen and experienced a lot of things.

From Pori to Summerville

Pori
I left my home and started my journey to Helsinki-Vantaa airport with my mother on Sunday evening 8/9. I had closed the suitcase and managed to get it in the car five minutes before we left the house. It was around six o'clock when I said byes to my father and my godfather.

"You're not going anywhere if you ask me!"

Finnish scenery

Helsinki
I spent the following night at Helsinki-Vantaa Hilton hotel with my mother. During the evening we talked about many different things and we even had time to watch one episode of Miss Fisher's Murder Mysteries together.
    It was hard to fall asleep that night. The wake-up was at five o'clock in the morning so I slept a total of four hours. In the morning I walked to the airport with my mother and all of my things; my luggage bag, violin, and handbag. I did the check-in around half past six, and then I drop off my luggage.
    Next in line was the security check and before that the most difficult step of all; to say bye to my mother, I'll see you in ten months.
    After the security check I walked to te gate for ten minutes. At the gate I met my fellow exchange student who travelled with me on the same flights all the way to Dallas.
    My flight from Helsinki-Vantaa to London Heathrow departured 8 a.m. and lasted a little over three hours. during that time I read my book and tried to get some sleep - without success.


London
At Heathrow I had two and a half hours before my next flight. And all that time went by while I travelled through the airport to the departure gate. It was not a very easy job. During those two hours I walked at least one and a half miles, and I sat on the bus and the underground.
    When I finally arrived to my destination I went to buy something to read and eat for the next flight.

Heathrow

There is but one way to describe my feelings when I stepped on the plane, and it was ”yikes”! I found my seat which was between two people. When I had sat down, a young man came to me and asked if I could change places with him. My seating spot was between two people, and the wall was behind me, so I thought why not; you can't find a seat worse than the one I was sitting on in the whole plane. The kind man showed me his seat and I sighed with relief. I got to sit in an aisle seat, and the person next to me slept silently for the whole flight.
    The flight from London to Dallas lasted for ten hours, and during those hours I watched three movies and one episode of NCIS. I also listened to music and played a variety of games.

the flight route

Dallas
At Fort Worth airport I was originally going to have four and a half hours before my third flight, so I wasn't in a hurry. The entry to the United States was easy after all the waiting in line, and I found my next gate easily. During that three-hour wait I read my book and I went to buy some snacks for the next flight.

It was over 104°F outside.

When there were only fifteen minutes for the plane to departure the gate changed. Fortunately, however, not really far from the original one. At the same time the flight was delayed by fifteen minutes. The flight to Charleston was not shown on the screen above the gate so there were puzzled people walking around. People were asking from each other whether the gate was right and so on. Then after fifteen minutes the gate changed again and the whole bunch of people traveling to Charleston walked to the next gate. And the same time the flight was delayed by one and a half hours. And after that again by one and a half hours. During the whole time waiting I got to talk to at least seven different people. Especially the passengers who were on their way home were very interested in why a Finnish teenager was going to Charleston. I talked a lot about the climate, culture and the people of South-Carolina. I also received some interesting information on the history of Charleston as well as tourist attractions.
    When the plane finally took off I had traveled for 24 hours. This final flight was a night flight and even though I tried to sleep I couldn't. In mid-flight or so I saw one of the most beautiful scenes of my life; when I looked down from the window I could see whiter spots through the clouds - the lights of the cities below, when I looked to the horizon I saw lightning flaring up in the clouds, and when I looked up I saw millions of stars in the Milky Way.

Dallas

Charleston
When the plane finally landed, I felt relieved to say the least. Three flights in one day, and I had survived each one of them. When I stepped off the plane I felt like the climate attacked me. It was really hot and humid outside.
    When I got to the terminal, I realized that the next step was the moment when I would meet my host family face to face for the first time. I stared at myself from the bathroom mirror. My hair was tousled and everyone could have told that I had not slept in the last 27 hours... Whatever. I walked down the hallway and when I turned around the corner I saw my host mother holding a sign which said: "Welcome Alma".
    After the first hellos and picking up my suitcase we to the parking lot. When I got into the car I felt really relieved. I had my suitcase, violin and handbag. I had found my host parents from the CHS airport, and I was going to get some sleep soon.


Summerville
The drive from the airport to my new home took about a half an hour. When we got inside, I met the family dogs for the first time. My host mother showed me the kitchen and the bathroom, and then we finally made it to my room. I was really tired, but still I managed to do some unpacking. And apparently I had impressed at least one creature… One of the family dogs slept in my bed with me for the first night...

Porista Summervilleen

Olen viettänyt nyt jo kaksi kuukautta Pohjois-Amerikan mantereella. Tunnelmista en osaa mitään oikein sanoa, mutta sen tiedän että aika kuluu kuin siivillä. Vastapainoksi voin kuitenkin sanoa, että paljon on tullut jo nähtyä ja koettua. 

Matkasta väli Pori - Summerville

Pori

Lähdin ajamaan äidin kanssa kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää sunnuntaina 9.8. joskus kuuden aikaan illalla. Laukun (huomaa sana yksikössä) olin saanut kiinni ja autoon viisi minuuttia ennen lähtöä. Kotiportilla sanoin vielä heipat kummisedälle ja isälle.

"Sä et oo lähössä minnekkään, jos multa kysytään!"

suomalaista maisemaa automatkalta

Helsinki
Vietin yön Helsinki-Vantaan Hilton-hotellissa äidin kanssa. Illalla juttelimme monesta eri asiasta ja ehdimme siinä katsomaan jopa yhden jakson Miss Fisherin murhamysteerejä. Sinä yönä uni ei meinannut tulla. Nukuin huimat neljä tuntia ja herätys oli aamulla kello viisi.
    Kävelin äidin kanssa tavaroineni lentokentälle ja lähtöselvityksen tein n. puoli seitsemän aikaan. Seuraavana vuorossa oli turvatarkastus, ja sen myötä se hankalin vaihe: sanoa äidille, että hei, me nähdään sitten vuoden päästä. 

    Turvatarkastuksen jälkeen vuorossa oli kymmenen minuutin kävely portille. Siellä tapasin myös toisen vaihtarin, joka matkasi kanssani Dallasiin asti. 

    Lento Helsinki-Vantaalta kohti Lontoon Heathrow'ta lähti kello 8 ja kesti vähän päälle kolme tuntia. Lennolla tuli luettua kirjaa ja yritin siinä nukkuakin, mutta tuloksetta.

Lontoo

Heathrow'lla minulla oli aikaa kaksi ja puoli tuntia ennen seuraavan lentoni lähtemistä, ja koko sen ajan matkustin läpi lentokenttää seuraavalle portille. Ei ollut mikään kovin helppo homma. Niiden kahden tunnin aikana kävelin ainakin kaksi kilometriä ja istuin linja-autossa sekä metrossa. 

    Kun viimein saavuin päämäärääni, istuin hetkeksi penkille ja kävin ostamassa luettavaa ja syötävää seuraavalle lennolle.

Heathrow

Astuessani seuraavaan koneeseen olo oli hetken sellainen, että apua. Löysin paikkani, joka oli keskellä konetta kahden henkilön välissä. Kun olin päässyt istumaan, joku nuori mies tuli kysymään minulta, että voisinko vaihtaa paikkoja hänen kanssaan. Istumapaikkani oli kahden ihmisen välissä ja seinä oli takanani, joten ajattelin, että mikäs siinä, ei tästä koneesta ainakaan huonompaa paikkaa voi löytää. Tämä nuori mies näytti, missä istui, ja huokasin helpotuksesta. Pääsin istumaan käytäväpaikalle ja kaiken kukkuraksi henkilö, jonka vieressä istuin, nukkui puolet matkasta ja oli hiljaa sen toiset puolet.
    Lento kesti kymmenen tuntia ja niiden tuntien aikana tuli tehtyä paljon. Katsoin yhden jakson NCIS Rikostutkijoita ja kolme elokuvaa. Niiden kymmenen tunnin aikana tuli myös kuunneltua musiikkia ja pelattua erilaisia pelejä sekä toki myös noustua välillä ylös verryttelemään jalkoja...

lentoreittiä...

Dallas

Dallasissa minulla piti alun perin olla aikaa noin neljä ja puoli tuntia, eli kiirettä ei ollut. Maahantulo oli helppo kaiken sen jonotuksen jälkeen, ja löysin portin helposti. Siinä kolmen tunnin odotuksen aikana luin kirjaa ja kävin ostamassa naposteltavaa.

Ulkona oli yli +40°C lämmintä.

Kun lennon lähtöön oli enää puoli tuntia, portti vaihtui. Onneksi ei kuitenkaan kauas. Lennon lähtö myöhästyi kuitenkin 15:lla minuutilla. Lentoa ei näkynyt portin yläpuolella olevalla näytöllä, joten kummastuneita ihmisiä pyöri ympäriinsä. Monet kyselivät toisiltaan, että onko kyseinen portti oikea ja niin edelleen. Sitten portti vaihtui taas ja koko lauma Charlestoniin matkustavia siirtyi seuraavalle portille. Siinä samalla lentoa myös myöhästettiin puolellatoista tunnilla. Tämän jälkeen lentoa myöhästettiin vielä seuraavalla puolellatoista tunnilla. Tämän koko odotuksen ajan keskustelin ainakin seitsemän eri ihmisen kanssa. Varsinkin matkustajat, jotka olivat matkalla kotiin, olivat hyvin kiinnostuneita, miksi suomalainen nuori oli matkalla Charlestoniin. Keskustelin paljon Etelä-Carolinan ilmastosta, kulttuurista sekä ihmisistä sekä sain kiinnostavaa tietoa Charlestonin historiasta sekä nähtävyyksistä.

    Kun lento vihdoin lähti, olin matkustanut 24 tuntia. Tämä viimeinen lento oli yölento ja vaikka yritin nukkua, ei siitä tullut mitään. Lennon puolivälissä näin ehkä yhden elämäni kauneimmista näyistä; kun katsoin ikkunasta alas näin kaupunkien valoja sumuisen verhon alla, ja kun katsoin horisonttiin, näin salamojen leimahtelevan pilvissä, ja kun katsoin ylös näin Linnunradan ja miljoonia tähtiä.

Yöllista Dallasia 

Charleston

Kun vihdoin laskeuduimme, oloni oli vähintään helpottunut. Kolme lentoa yhden vuorokauden sisään ja olin selvinnyt niistä jokaisesta. Astuttuani ulos lentokoneesta tuntui siltä, kuin ilmasto olisi hyökännyt kimppuuni. Ulkona oli kuuma ja kosteaa. 

    Päästyäni terminaaliin tajusin, että seuraavaksi oli vuorossa se hetki, kun tapaisin isäntäperheeni en simmäistä kertaa kasvotusten. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Hiukset olivat pörröllä ja kasvoistani näki, että en ollut nukkunut viimeiseen 27 tuntiin... Ihan sama. Kävelin käytävää pitkin muutama kymmenen metriä ja näin hostäitini pitelemässä kylttiä, jossa luki: "Tervetuloa Alma" 

    Alkutervehdysten ja matkalaukun löytämisen jälkeen lähdimme kävelemään autolle. Autoon päästyäni oloni oli todella helpottunut. Matkalaukku, viulu, ja käsilaukku olivat tallessa ja pääsisin pian nukkumaan.

Summerville

Ajomatka lentokentältä uuteen kotiini kesti noin puolisen tuntia. Kun pääsimme sisälle, tapasin perheen koirat ensimmäistä kertaa. Hostäiti näytti minulle keittiön ja vessan sijainnin, minkä jälkeen pääsimme lopulta huoneeseeni. Aikaa kaiken ihasteluun olisi myöhemmin. Halusin vain nukkumaan. Ja ilmeisesti olin tehnyt edes johonkin vaikutuksen... Toinen perheen koirista nukkui sängyssäni koko ensimmäisen yön...

Hei vaan kaikille!

Nimeni on siis Alma, ja ensi lukuvuoden vietän Etelä-Carolinassa vaihto-oppilaana. Siinä taisi olla ne tärkeimmät.

No, mutta... vaihtariblogi on siis kyseessä, eli seuraavat 11 kuukautta aion kirjoitella kokemuksistani USA:ssa. Matkaan lähden kolmen viikon päästä melko pienen tamperelaisen vaihtarijärjestön kautta. Up Education on ollut todella toimiva järjestö, ja suosittelisin sitä kenelle tahansa vaihtoon lähtevälle.

Tämän koko blogin aloittaminen osoittautui lopulta harvinaisen vaikeaksi, joten olen siirtänyt aloittamista aina eteenpäin ja eteenpäin. Ajatus blogista syntyi jo tammikuussa. Mihin katosivat ne kuusi kuukautta... No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuka, mitä, hä?

Tämän ensimmäisen postauksen tekeminen tuntuu melko mielenkiintoiselta, koska en todellakaan tiedä, mistä aloittaa. En ole vieläkään sisäistänyt, että olen oikeasti lähdössä vaihtoon, vaikka jo nyt kokemistani asioista riittäisi materiaalia muutamaan romaaniin. Hyvä alku voisi olla vastaaminen kysymyksiin kuka, mitä, minne ja miksi.

Eli siis, olen lukiolainen ja kotoisin n. 85 tuhannen asukkaan rannikkokaupungista Porista. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, kaksi koiraa ja kaksi marsua. Harrastuksiani ovat viulun- ja pianonsoitto sekä valokuvaus. Vapaa-aikaani kuuluvat rikossarjat, elokuvat, piirtäminen ja musiikin kuuntelu, eli melko taiteellisella puolella seilataan. Koulussa kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Yläasteella tuli opiskeltua englantia, ruotsia ja saksaa. Nyt lukion ensimmäisen vuoden jälkeen osaan jo venäjää sekä espanjan alkeet.

Päädyin siis kirjoittamaan blogia, koska olen lähdössä vaihtoon USA:n. Ajatus vaihtoon lähtemisestä syntyi jo yläasteen englannintunneilla, mutta aloin ajattelemaan asiaa vakavasti vasta viime kesänä. Ensimmäisenä sovittiin haastattelu ja siitä se homma sitten lähti pyörimään.

Sijoitustiedot tulivat huhtikuun puolessa välissä ja nyt minua odottaa kolmihenkinen perhe kahden koiran kanssa kaupungissa nimeltä Summerville.

Ajatuksia...

Kesätyöt loppuivat edellispäivänä. Sen kuuden viikon aikana työhön mukavassa työporukassa tottui, ja sen loppuminen aiheutti pienen järkytyksen. Kun kävelin työpaikan rappuset viimeistä kertaa alas, tajusin, kuinka lähellä USA:n lähtöni oikeasti on.

Olo on kummallinen, koska en oikeastaan osaa sanoa, millainen fiilis minulla on. Jännitystä ei vielä tunnu olevan ilmassa, mutta kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä 24/7.

Mitä odotan eniten vaihtoon lähtemisessä?

Tietysti eniten odotan isäntäperheeni tapaamista ensimmäistä kertaa. Toinen asia, mitä odotan, on tietysti koulun alkaminen sekä kaikki siihen liittyvät jutut. Odotan myös yhdysvaltalaiseen viihdekulttuuriin tutustumista. Erityisesti haluan tietää, miten yhdysvaltalaiset suhtautuvat erilaisiin elokuviin, TV-sarjoihin, kirjoihin ja muuhun sellaiseen.

Paperibyrokratiasta

Koko vaihtoonlähtöprosessi alkoi todella jo viime vuoden heinäkuussa. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut lukematon määrä paperitöitä. On ollut lääkärintodistuksia, koulutodistuksia, lomakkeita ja muuta täytettävää ja allekirjoitettavaa. Jokaisesta todistuksesta englanninkielen opettajan lausuntoon on vaadittu skannaukset. Kotona on taisteltu papereiden kanssa niin paljon kuin sielu sietää ja vähän enemmänkin.

Seuraava vaihe taitaakin olla pakkaaminen ja muutaman Suomi-tuliaisen osto isäntäperheelle. Ei muuta kuin takki päälle, ulos Suomen kesään ja ostoksille...

Hi everyone!

So my name is Alma and I’m going to spend the next semester in South-Carolina as an exchange student. That was probably the most relevant information, I guess.

But, well… this is an exchange student blog, so I’ll spend the next 11 months writing about my experiences in USA. I’ll start my journey in three weeks via a relatively small exchange organization located in Tampere. Up Education has been a well-functioning organization and I can warmly recommend it to anyone thinking about going on exchange.

Starting this whole blog did prove itself being quite a challenge. I have moved founding it forward and forward ever since I got the idea in January. You can just wonder where those six months disappeared… Well, better late than never, right?

Who, where, what?

Writing this first post feels rather interesting since I don’t have any idea about where to start. I still haven’t completely internalized that I am indeed going abroad as an exchange student, even though the things I have experienced so far could already fill a couple of books. A good start would be answering the questions of who, what, where and why.

To begin with, I am a high school student from the coastal city of Pori with around 85 thousand inhabitants. My family consists of my mother and father as well as two dogs and two guinea pigs. My hobbies include playing violin and piano, and also photography. During my free time I like to watch crime series and different kinds of movies. I also often draw and listen to music so I guess I could be called artistic. Different languages have always interested me in school. During secondary school I studied English, Swedish and German. After my first year in high school I can speak some Russian and know the basics of Spanish.

So I ended up with writing a blog because I am going for an exchange year in USA. The idea of an exchange year formed already during the English lessons of secondary school, but I didn’t think about it so seriously until last summer. The first thing that we did was to agree for an interview, and that is how things started rolling.

The placement information arrived in mid-April, and now a family of three with two dogs awaits me in a town called Summerville.

Current thoughts…

My summer job ended the previous day. I got used to working alongside with those great people during the six-weeks-long period I was on the job and the fact that it’s over came as a bit of a surprise. When I walked down the stairs from the office I realized just how near the day I leave is.

I feel a little weird because I really can’t tell what I am feeling right now. Excitement has not yet settled in but all kinds of thoughts run around in my head for 24/7.

What do I expect most about my exchange year?

Well, of course the thing I expect the most is the first time I’ll be meeting my host family. Second thing I’m looking forward to is indeed the beginning of school and everything connected to it. Another thing I look forward to is the entertainment culture in the US. The thing I especially want to know about is how people in the United States think about different movies, TV-shows, books and that sort of things.

About paper bureaucracy

The whole process for my exchange year really started as long as a year ago, in last July. You wouldn’t believe the amount of paperwork that has been going on during that time. There have been medical certificates, school certificates, sheets and tons of other stuff to fill and sign. Scans have been required from every last certificate to the English teacher's statement. The war with (and against) papers has pretty much ruled the household.

I guess the next step is packing up my things and buying some Finnish souvenirs for my host family. All it takes is warm clothes and then I can step outside to the summer of Finland and head for the city center…